Välipohjista löytyneiden haitta-aineiden vuoksi niitä oli purettava sekä ylä- että alapuolelta, minkä vuoksi kaikki kevyet väliseinät oli kaadettava. Rakennus oli nähnyt vuosikymmenten varrella jo paljon tilamuutoksia, joten tämä mahdollisti toisaalta tilajaon palauttamisen hyvin lähelle alkuperäistä. Perinteinen huonejako myös palvelee paremmin uuden käyttötarkoituksen mukaisia tilatarpeita toimistohuoneina.
Talotekniikan uusimisen myötä kerroksiin oli tehtävä uusia iv-konehuoneita, ja julkisivuille ja vesikatolle tarvittiin mm. uusia tuloilmasäleiköitä ja poistokanavia. Konehuoneet toteutettiin kerroksissa kapeina siivuina pääportaan viereen, jolloin niiden julkisivusäleiköt saatiin naamioitua ikkunan muotoon. Lisäksi toteutettiin suuremmat konehuoneet ullakolle, jossa tilaa oli runsaammin ja asennukset vietiin vesikatolle. Vesikaton tekniikka-asennukset integroitiin alkuperäisiin ilmanvaihtohormeihin liittyneisiin piippuihin, joita kasvatettiin hiukan. Kunnostetulle julkisivulle annettiin myös arvoisensa mutta maltillisen pehmeä iltavalaistus, joka toteutettiin maantasalle irti julkisivusta asennetuilla valaisimilla.
Vanhan rakennuksen luonteen vuoksi uuteen kaupungintaloon ei haluttu väkisin tehdä modernia monitilatoimistoa, vaan kunnioitettiin alkuperäistä tilajakoa, joka ohjasi perinteisemmän huonetoimiston suuntaan. Suurempia neuvotteluhuoneita syntyi luonnostaan U-muotoisen massan ulkonurkkiin, ja muut tilat ovat pääosin 1-4 hengen toimistohuoneita. Asiakaspalvelutilat rakentuivat luontevasti pääsisäänkäynnin yhteyteen, johon toteutettiin myös yleisö-wc:t. Taloteknisten tilojen lisäksi ainoa varsinainen uusi tila on koko henkilökunnan yhteinen taukotila, joka tehtiin 4. kerrokseen ullakolle. Sinne luonnonvaloa tuovat alkuperäiset kolmioikkunat sekä vesikaton uudet savunpoistoikkunat.
Sisätilojen väri- ja materiaalimaailma kunnioittaa 1930-luvun henkeä. Lattiamateriaaliksi valittiin perinteinen linoleum, jota varioitiin hienovaraisesti tilatyypin mukaan; esimerkiksi neuvotteluhuoneissa käytettiin linoleum-lankkua kalanruotokuvioisena arvokkaamman tunnelman luomiseksi. Jokaisen kerroksen polveileva keskikäytävä sai oman tunnusvärinsä murretusta väripaletista, jossa oli sinisen, vihreän, harmaan ja roosan sävyjä. Kokonaisuutta täydentävät aikakaudelle tyypilliset tammiviilutetut ovet, jotka myös yhtyvät alkuperäiseen koristeelliseen pääoveen. Myös muutamat alkuperäisinä säilyneet sisätilojen peiliovet entisöitiin ja palautettiin omille paikoilleen.
